Ristiäiskukkasia!

Eilen vietettiin erään suloisen pojan ristiäisiä ja tässä hiukan kuvasatoa kukkasista. Juhlat olivat vaaleansiniset ja herkät, ihan pienen ihmisen näköiset. Tädillä tuli tippa linssiin monen monta kertaa, mutta luulenpa vain, että en suinkaan ollut ainoa. Onhan se välillä hyvä onnenkyyneleitäkin tirauttaa. 🙂

Pöytäkoristeissa hempeän lilaa orvokkia, valkoista freesiaa ja ruusua… purkkikukkaa ja leikkokukkaa sulassa sovussa samassa asetelmassa.

pöytäkoriste

pöytäkoriste (2)

…ja kynttilän valo kuuluu aina juhlaan kuin juhlaan. Pilttipurkit muuntuivat pieniksi tuikkukipoiksi, sinistä nauhaa ja hempeää pitsiä. Taas kerran tuli todettua, että mitään ei kannata heittää roskiin.

pöytäkoriste (3)

lyhty

 Noutopöytää koristamassa oli iso lasimalja, jossa kukoistivat orvokit ja lankaköynnös. Lisukkeena käytin sinistä nauhaa, valkoista sisalia ja maljan vuorasin koivun tuohella. Olen onnekas tyttö, kun minulla on sellainen ystävä ja työnantaja, joka äitienpäiväkiireistä huolimatta antoi aikaansa ja päästi kukkakauppaansa ristiäiskoristuksia askartelemaan ja näpertelemään ♥

orvokkimalja (3)

orvokkimalja (4)

orvokkimalja

Orvokkihan viihtyy parhaiten ulkosalla ja lisää sen hoidosta voit lukea täältä. Näihin juhliin orvokki pääsi herkän kukintonsa ansiosta ja siksi, että onhan tähän aikaan vuodesta selvästi orvokkien aika.

orvokkimalja (2)

Tuleva viikko alkaakin sitten kukkapenkin repareerauksella. Juolavehnä saa luvan muuttaa kukkapenkistä muualle uusien kujeiden tieltä. Uutta multaa, lapio ja hanskat!

Näkyilemisiin ja kivaa tulevaa viikkoa jokaiselle! 🙂

~Saara~

Hilkan synttäripäivä ♥

Meillä vietettiin eilen synttäreitä. Kettuterrierimme, Hilkka, täytti pyöreät 10 vuotta. Iästään huolimatta tuo karvakamu jaksaa yllättää aina uudestaan ja uudestaan energisyydellään ja tuo jokaiseen päivään iloa veikeydellään ja iloisella olemuksellaan. Jos välillä vähän väsyttää niin ei haittaa, hetken huilitauko ja taas mennään sata lasissa. Hilkka elää hetkessä ja täysillä. Sen ja monta muuta ihanaa asiaa olen häneltä oppinut. Koirasta todellakin voi saada parhaan ystävän, jos niin haluaa ♥

hilkka

Hilkka, Texforrier She’s All That

Eilen aamulla sain tuntea nahoissani tuon vipeltäjän tuiman katseen, kun epäilin hänen jaksamistaan viime viikkoisen sairastelun jäljiltä. Ajattelin, että ei ihan vielä mentäisi täyspitkälle aamulenkille, mutta neiti oli selvästi eri mieltä ja löi jarrut päälle, kun meinasin kääntyä takaisin kotiin päin. Jep, viesti meni perille, energiaa riittämisiin ja matka jatkui! Ei siis ole ihme se, että moni vastaantuleva lenkkeilijä luulee minun ulkoilevan pennun kanssa. Tämä aamu puolestaan aloitettiin piehtaroimalla linnun pökäleessä. Se tuoksui niin hyvältä, että ihan piti saada se haju omaankin turkkiin.

Eilisellä metsälenkillä paineltiin sen verran kovaa, että valkovuokot jäivät keräämättä. Täytyi mennä yksin myöhemmin ihastelemaan noita kauneuksia ja muutama tarttui mukaankin. Tällä hetkellä koristavat kuitenkin äidin jääkaappia. Laitoin ne viileään elpymään ja sinne unohtuivat.

valkovuokot

Metsässä on Hilkan mielestä niin ihanaa ♥

hilkka1

Nannatauko metsässä

Hilkan synttärikakku oli kermalla kuorrutettu. Välissä vadelmahilloa, banaania ja sielläkin kermavaahtoa. Leivoin kakun gluteenittomasta jauhoseoksesta ja sokerin tilalla käytin steviaa. Hilkka sai maistella kermavaahtoa ja oli apurina leipomisessa.

kakku

kakku1

Synttärisankari nautti päivästään täysin siemauksin. Söi lempparinappuloitaan ihan hurjan paljon, leikki ja kohelsi, haisteli metsän hajuja, sai rapsutuksia ja illalla väsyneenä mutta onnellisena käpertyi iskän ja mamman väliin sohvalle. Sellainen oli Hilkan synttäripäivä ♥

Juhlan tuntua!

Meillä tämä viikko on mennyt pientä potilasta hoivatessa ja parannellessa, siksi blogikin on viettänyt hiljaiseloa. Täällä kuitenkin ollaan taas! Potilas jaksaa jo paremmin ja on taas oma ihana itsensä. Isäntä pysyy jälleen pienessä komennuksessa, sohvan nurkasta kuuluu taas onnellista örinää ja mihinkään ei tarvitse mennä yksin, kun perässä tapsuttelee aina tuo nelijalkainen suloisuus – Hilkka, mamman ja iskän aarre ♥

hilkka1

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Tuleva viikko onkin sitten juhlaa täynnä. Hilkan 10-vuotissynttärit, veljen lapsen ristiäiset ja tietenkin sunnuntaina äitienpäivä ja jo pelkästään siinä on aihetta juhlaan, että karvatassumme on taas voimissaan. Hilkan synttäreiden kunniaksi taidamme vierailla valokuvastudiossa, katsotaan millaisia kuvia syntyy päivänsankarista ja ties vaikka otettaisiin perhepotrettikin. Koko päivä taidetaan tehdä Hilkan rakastamia asioita. Käydään lenkillä metsämaastossa haistelemassa uusia hajuja, nukutaan, leikitään nannanpiilotusta ja syödään. Olen luvannut järjestää ristiäisiin kukkakoristelut, joten niitä puuhataan myös tulevana viikkona ja pitäähän tädin vielä etsiä joku kiva juhlaleninkikin. Ja äitienpäivä… sen pienimuotoinen juhliminen kuuluu jo vakiintuneisiin perinteisiin ja ihan vain siksi, että oma äiti on se maailman paras ♥

Ripaus tulevasta viikosta…

ristiäiset orvokki1

…ja pikkuisen lisää myöhemmin.

Ihanaa uuden viikon odottelua!

P.S. Huomasin, että blogissa on vierailtu jo yli tuhat kertaa! Iso kiitos ja kumarrus kaikille lukijoille ♥

~Saara~

Kaikkea kivaa!

Heippa täältä vilinän ja vilskeen keskeltä! Aika on mennyt siivillä ja muutaman päivän ajan on tuntunut siltä, että päivistä on kadonnut tunteja. Lapsenvahtina olemista, synttärijuhlaa, Helsingin seudulla pyörähtämistä, perusarjen hyörinää… Onneksi nyt pitäisi olla hiukan rauhallisempaa seuraavan parin päivän ajan ja voi huilata, makoilla sohvalla ja syljeskellä kattoon.

Tässä hiukan palasia viime viikolta!

Anoppi oli pakannut kasan vanhoja kangaspaloja kirppislahjoitusta varten, mutta onneksi muisti kysyä ensin löydänkö niille käyttöä. Olen jo viritellyt suunnitelmiakin niiden varalle ja aion toteuttaa ne kunhan tässä kerkeän. Itselle tarpeeton saattaa olla aarre jollekin toiselle!

kangas

Retroilua ♥

Muistin, että on pari keskeneräistä työtä ja ajattelin tehdä ne loppuun ennen uuden käsityön aloittamista: siskon villasukat, jotka jo ehdinkin viimeistellä ja trikookuteesta virkattu matto. Viime vuoden lopulla iski hirmuinen kutomisvimma. Sukkaa pukkasi niin, että perheen jäsenet ja muutama ystäväkin sai joululahjaksi villasukat. Välillä iski voimakas rannekipu, kun en malttanut pitää lainkaan taukoa sukkien tekemisessä. No, ranne kipeänä oli sitten pakko pitää se tauko. Viimeiset sukat valmistuivat ihan ajoissa, jouluaattona. Yksi siskoistani oli joulun aikaan ulkomailla opiskeluvaihdossa ja ajattelin, että hän saa sukkansa sitten myöhemmin. Joulun jälkeen olin niin täynnä villasukkaa, ja sukkapuikkojen kilinää, että jäi kutominen hetkeksi aikaa. Sisko saa siis joululahjansa nyt kesän kynnyksellä. Parempi myöhään kun ei milloinkaan, vai mitä? 🙂 Ja ovat ne ainakin ihan kesän väriset ♥

sukat

Lanka on Novita 7 Veljestä Raita, vaahtokarkki

sukat (2) sukat (3)

Ja sitten vielä se vähän enemmän keskeneräinen projekti, trikookuteesta virkattu matto.

matto (2) matto (3)

Ja tämähän epeli ei malta pitää kynsiään ja naskalihampaitaan irti kudekerästä, kun se pyörii niin kivasti. Pakko hyökkäillä kerän kimppuun…

sulo

…loikoilla maton päällä ja nakertaa kudetta poikki! Onneksi en ihan joka päivä virkkaa tämän otuksen luuratessa vieressä, se kun on tuollainen jyrsijä – Sulo ♥

sulo (3)

Viime viikkoon mahtui myös ukkoseni isotädin 80-vuotisjuhlat Pöytyällä. Kukkia voi antaa aina lahjaksi ja niinpä sidoin kimpun ruusuista ja neilikoista. Lisäsin joukkoon lepästä sahattuja kiekkoja, jotka näyttävät oikeastaan aika hauskoilta kukkien seassa.

kimppu

kukkapaketti

Kivasti paketoidut kukat on ilo antaa ja saada!

kimppu (4)

Neilikkaa ja ruusua!

kimppu (3)

Rentoa alkuviikkoa! Muistakaa myös levätä kiireen keskellä! ♥

~Saara~