Perennapenkin uusi ilme

Edellispäivä vierähti tuttavan kukkapenkkiä uudistaessa. Penkissä olevat perennat kaipasivat jakamista ja sieltä täältä pilkistävä juolavehnä ja muut rikkakasvit sekä lupiini haluttiin kitkeä pois. Multaakin lisättiin koska vuosien saatossa se oli huvennut lähes olemattomiin ja siksi kasvien juuret olivatkin lähteneet seikkailemaan syvemmälle kivien alle. Muutama vuohenjuurikin hävitettiin, toivottavasti ikiajoiksi. Perennapenkistä pelastettiin siinä kasvaneita kasveja niin paljon kuin mahdollista; iiris, arovuokko, kurjenmiekat ja reunuspoimulehti. Reunoilla kasvava vuorenkilpi ja muutama keijuangervo saivat jäädä paikalleen. Kiviä oli yllin kyllin tällä metsän reunustamalla pihalla ja niistä rakennettiinkin pieni porrastus kukkapenkkiin. Näin saatiin lisää multatilaa perennoille.

ennen

Ennen…

20150511_192630

…ja jälkeen

20150511_193228

Osa penkistä jäi vielä rakentamatta koska multa loppui kesken. Suunnittelin valmiiksi talon emännän kanssa kesken jääneen osan ja hän lupasi rakentaa sen myöhemmin itse. Tuohon osaan tuleekin sitten pääosassa pieniä havuja kuten pallotuijaa ja kukkivana kasvina jalopähkämö, ehkä joku jo pihasta löytyvä maksaruohokin.

20150511_192656

Takarivissä kurjenmiekkaa, keskellä kahta eri lajiketta jalokuunliljaa, edessä oikealla nyppykurjenpolvea ja vasemmalla suloista esikkoa.

20150511_193119

Esikko ♥

Uutena tulokkaina kukkapenkkiin pääsivät mm. jalokuunlilja…

20150511_193212

…ja nyppykurjenpolvi.

20150511_193153

 Täytyy sanoa, että oli ihan parasta rakentaa kukkapenkki pitkästä aikaa ♥

Kukkaisin terveisin,

Saara

Hilkan synttäripäivä ♥

Meillä vietettiin eilen synttäreitä. Kettuterrierimme, Hilkka, täytti pyöreät 10 vuotta. Iästään huolimatta tuo karvakamu jaksaa yllättää aina uudestaan ja uudestaan energisyydellään ja tuo jokaiseen päivään iloa veikeydellään ja iloisella olemuksellaan. Jos välillä vähän väsyttää niin ei haittaa, hetken huilitauko ja taas mennään sata lasissa. Hilkka elää hetkessä ja täysillä. Sen ja monta muuta ihanaa asiaa olen häneltä oppinut. Koirasta todellakin voi saada parhaan ystävän, jos niin haluaa ♥

hilkka

Hilkka, Texforrier She’s All That

Eilen aamulla sain tuntea nahoissani tuon vipeltäjän tuiman katseen, kun epäilin hänen jaksamistaan viime viikkoisen sairastelun jäljiltä. Ajattelin, että ei ihan vielä mentäisi täyspitkälle aamulenkille, mutta neiti oli selvästi eri mieltä ja löi jarrut päälle, kun meinasin kääntyä takaisin kotiin päin. Jep, viesti meni perille, energiaa riittämisiin ja matka jatkui! Ei siis ole ihme se, että moni vastaantuleva lenkkeilijä luulee minun ulkoilevan pennun kanssa. Tämä aamu puolestaan aloitettiin piehtaroimalla linnun pökäleessä. Se tuoksui niin hyvältä, että ihan piti saada se haju omaankin turkkiin.

Eilisellä metsälenkillä paineltiin sen verran kovaa, että valkovuokot jäivät keräämättä. Täytyi mennä yksin myöhemmin ihastelemaan noita kauneuksia ja muutama tarttui mukaankin. Tällä hetkellä koristavat kuitenkin äidin jääkaappia. Laitoin ne viileään elpymään ja sinne unohtuivat.

valkovuokot

Metsässä on Hilkan mielestä niin ihanaa ♥

hilkka1

Nannatauko metsässä

Hilkan synttärikakku oli kermalla kuorrutettu. Välissä vadelmahilloa, banaania ja sielläkin kermavaahtoa. Leivoin kakun gluteenittomasta jauhoseoksesta ja sokerin tilalla käytin steviaa. Hilkka sai maistella kermavaahtoa ja oli apurina leipomisessa.

kakku

kakku1

Synttärisankari nautti päivästään täysin siemauksin. Söi lempparinappuloitaan ihan hurjan paljon, leikki ja kohelsi, haisteli metsän hajuja, sai rapsutuksia ja illalla väsyneenä mutta onnellisena käpertyi iskän ja mamman väliin sohvalle. Sellainen oli Hilkan synttäripäivä ♥