DECO-kukkailua!

Eilisen kukkakurssin jälkeen olen malttamattomana odottanut tätä päivää, jotta pääsen taas DECO-massan kimppuun. Siitä kun saa tehtyä niin kauniita kukkasia ja vieläpä ihan aidonnäköisiä. Se on oikeastaan vähän kuin muovailuvahaa mutta ei sinne päinkään; pehmeää, helposti muovailtavaa ja tuoksuu hyvältä. Stressikin suorastaan juoksee pois, kun massaa pyörittelee sormissa. Intoa piukassa ollaan siis! Tosin Hilkka tuntuu saaneen tarpeekseen, kun mamma vain decoilee ja bloggaa (= ei saa rapsutuksia tarpeeksi).

narsissihortensia

Eilisen tuotantoa – narsissi ja hortensian kukintoja <3

hortensia

 Tämän päivän aikaansaannoksena yksi narsissi ja lisää pikkukukkia, tällä kertaa valkoisena. Muistin olevani pitkäjänteinen ja kuvittelin saavani kukkia enemmänkin tänään tehtyä, mutta se on tuo kananmuisti, joka aina temppuilee. Ei se ihme, että autokoulunopettaja aikoinaan kutsui minua sähkösaappaaksi, taisi huomata ettei tämä täti oikein jaksa pitkään keskittyä yhteen asiaan!

narsissi

Kaikilla kukilla on heteet ja eivät ne puutu tältäkään 🙂

hortensiat

Perjantaina eli huomenna DECO-kurssi jatkuu. Silloin tehdään loput tarvittavat kukat kranssia varten, viimeistellään pörröinen ulkoasu pajunkissoille ja ehkä ehditään tekemään tipukin sinne joukkoon. Eli kannattaa pysyä taajuudella ja luulenpa, että järjestän pienen kirja-arvonnankin ensi kerralla. Blogissa on käynyt niin kivasti vierailijoita, samoin Facebook-sivulla vilisee. Siitä iso kiitos kaikille blogini lukijoille! ♥

~Saara~

P.S. Lisää DECO-kukkiin voit tutustua klikkaamalla alla olevaa kuvaa.

käyntikortti

Tyhjästä nyhjästy!

Tähän aikaan vuodesta, kun lähtee metsään kiertelemään, tuntuu, että sieltähän löytyy mitä vain ja toisaalta kaikki on vähän kuin tyhjästä nyhjästy. Pitää kulkea vähän kuin mummo lumessa, hitaasti ja varmasti suurennuslasin kanssa tarkkaillen. Luonto alkaa vasta herätä ja suurin osa materiaaleista on kuivuneita ja harmahtavia. Niistä kun alkaa rakentaa, meinaa tekemisen into loppua kesken kun on niin väritöntä. Mutta, kun joukkoon lisää ripauksen elävää materiaalia niin jo alkaa kokonaisuus muuttua pirteämmäksi.

Yleensä, kun lähden metsään olen intoa piukassa ja mietin, mitä kaikkea jännää sieltä löytyykään. Kun pääsen pois pihapiiristä ja naapurin autoja ei enää näy, muistuttaa mielikuvitukseni olemassaolostaan. Huomaan, että taitaa olla parasta kääntyä takaisin. Pitää tyytyä siihen, mitä löytyy ihmisten ilmoilta. Mietin usein, miten isäni aikoinaan uskalsi lähteä syvälle metsään mustikoita keräämään – yksin! Lehmänkello kaulassa lähdettiin karhuja ja susia uhmaamaan. Eikä ollut tietoakaan kännykästä, jos vaikka olisi sattunut eksymään tai alkanut kesken kaiken pelottaa. Sinne vaan rohkeasti paineltiin! Luulenpahan kuitenkin, että taisi ihan pikkuisen kuitenkin pelottaa… eihän sitä iso mies voinut ääneen sanoa. Rohkea mies silti isäni oli minun silmissäni!

narsissikranssi

narsissikranssi

Laitoin kranssiin koivun oksia, kuivuneita kuusen oksia, heinää ja kranssin kruunaa ehdottomasti kuivuneet maitohorsman kukinnot. Paras löyty ikinä! Aivan kuin ne olisi kiharrettu papiljoteilla, niin kiharia ne ovat. Narsissit kiinnitin ohuella rautalangalla sipuleineen päivineen. Myös kuumaliima on tehokas apu kranssia kootessa, kannattaa käyttää kuitenkin harkitusti ettei polta materiaaleja tai omia sormiaan. Ja muistathan, että kranssissa materiaalit kiertävät aina myötäpäivään.

narsissikranssi

narsissi

Kuivuneet harmaat materiaalit saavat tasapainoa vihreistä ja tuoreista materiaaleista

narsissi

Kiharaa maitohorsmaa taustalla! Mun uusi ihastus <3

Ja sitten, kun narsissit ovat kuivuneet, voi kranssiin lisätä muita koristeita. Siitä lisää myöhemmin…

Kivoja askarteluhetkiä!

~Saara~